Näin jälkeenpäin kuvia katsoessa kakkuharrastukseni alkuvaiheessa vuonna 2009 tekemäni kukkakakut näyttävät melko "persoonallisilta":
Ihastelin kovin YouTubesta löytämääni aasialaisen miehen taitoa pursottaa noin sekunnissa valtava kermaruusu. Lisäksi ihastelin blogissa "Karamelli Cakes" näkemääni kukkakakkua, jonka pinta oli täytetty kokonaan ihanilla kermaruusuilla. Halusin oppia siis tekemään kermaruusuja! Halusin tehdä ISOJA kermaruusuja. Ystäväni Tintin Taiteiluista metsästi reissullaan Helsinkiin minulle isoa tyllaa ja tilasin joitakin nettiputiikeistakin ja lopulta sain sellaisen. Mutta näin nelisen vuotta myöhemmin on pakko sanoa, että kermaruusun pursotus on yksi vaikeimmista asioista kakunkoristelussa. En ole vielä tähän päivään mennessä saanut aikaiseksi yhtään kermaruusua, suurta tai pientä, joka olisi vastannut mielikuvaani siitä, minkälainen haluaisin kermaruusun olevan.
Ehkäpä jonain päivänä...
Tässä näköjään yksi lässähtänyt kermaruusu-yritelmä:
No, ei juututa kermaruusuihin. Voihan sitä tehdä vaikka pelikakun:
Mikäköhän peli on kyseessä... vaikea sanoa. Jokin peli minulla muistaakseni oli kuitenkin mielessä tässä kakussa. Nuo liilat Anthon Bergin kuulat ovat ihan suosikkikarkkejani, tosi hyviä.
Marsipaanikukkia. Ilman muotteja, vielä.
Tämä oli nuoremman tyttöni (-08) muistaakseni eka nimpparikakku. Perhos- & pursotusharjoituksia, näemmä.
Tämä kakku nautittiin ulkosalla kauniina alkukesän päivänä sukulaisten kanssa. Pintaan kokeilin ekaa kertaa vaahtokarkkimassaa. Painelin siihen kuvioita piparimuoteilla ja tomutin kuviot kimallejauheella. Tämä oli varmaankin ensimmäinen mielestäni aikas hyvin onnistunut kakku, myös maun puolesta (en ole koskaan ollut mikään leipuri, tykkäään enemmän koristelusta).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti